Sijoittaisitko maanrakennusfirmaan, jonka strategia on kaivaa kuoppia pelkästään lusikoilla? Et varmasti. Maanrakennusta on kohdannut tehokkuuden murros, joka poistaa tietynlaiset toimijat markkinalta pysyvästi. Tietotyössä eletään nyt samaa murrosta. Teknologinen murros muuttaa tietotyön tekemisen ehtoja perustavanlaatuisesti. Tässä tarinallisessa vertauksessa pureudutaan siihen, miksi muutosvastarinta on inhimillistä mutta kohtalokasta, ja miksi tekoälytön tietotyö on häviävä luonnonvara.
Otetaan lyhyt ajatusleikki. Meillä on yhdessä maanrakennusfirma. Ei mikään seksikäs kasvuyritys, vaan sellainen hyvin perinteinen kuoppienkaivuufirma, jonka kaksi ystävää ovat laittaneet pystyyn.
Yrityksellä on mennyt hyvin, mutta markkina muuttuu teknologisen disruption vuoksi. Kaivinkoneista on tullut valtavirtaa ja ne ovat nykyään jopa meidän kaltaisen mikroyrityksen ulottuvilla. Itse en lämpene moiselle hömpötykselle. Ajattelen, että jos mies ei osaa itse kaivaa kuoppaansa, ei hänen pidä kaivaa lainkaan. Sinä tartut koneen ohjaimiin ennakkoluulotta.
Inhimillinen reaktio: kieltäminen, vähättely ja itsepäisyys
Parin päivän kuluttua jo huomaan, että kaivat saman montun kymmenessä minuutissa, johon minulta ja lapioltani kuluu koko aamupäivä.
Teen sen, mitä moni tekee vastaavassa tilanteessa: en myönnä mitään. Väitän olevani oikeassa. Itseasiassa pidän moraalisesti ylevänä ja sisukkaana jatkaa lapiolla kaivamista. Kenties jopa siirryn lusikalla kaivamiseen todisteeksi periksiantamattomuudestani. Kuvittelen olevani sinua parempi ihminen, kun en turvaudu konevoimaan. Ja eiväthän nuo koneet ekologisiakaan ole, kuluttavat polttoöljyä vaikka ja kuinka. Tämä nyt on vaan joku muoti-ilmiö, se menee pian ohi. Ennen pitkää palaamme kumpikin taas lapion varteen ja asiat ovat kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Sinä näet tilanteen aivan toisin. Kasvatat tuottavuutta ostamalla energiaa muissakin muodoissa kuin kaurapuurona. Kaivat viisi kuoppaa päivässä siinä missä aikaisemmin sait kaivettua vain puolikkaan. Tosimaailma on taas tullut minun jääräpäisyyteni tielle, mutta se ei estä minua inttämästä. “Eihän tuossa ole mitään sielua tuossa kuopassa, eihän siitä näe ihmisen käden jälkeä”, sanon. Sinä et lähde väittelemään. Sinä vain kaivat.
Kuukausi kuluu eteenpäin ja sinun työmaasi valmistuvat roppakaupalla etuajassa, laskutus kasvaa ja asiakkaat kiittävät, kun piha ei ole viikkotolkulla mullinmallin.
Minä heilun edelleen lapioni kanssa. Alati rapaisempana ja väsyneempänä mietin, miksi markkina ja yhteiskunta on minulle niin vaikea. Tuntuu, että asiakkaat tinkivät enemmän ja rehti työnteko ei enää riitä. Liu’un hiljalleen kohti katkeruutta.
Todellisuudessa ongelma ei ole siinä, että olisin sinua huonompi maanrakentaja. Ongelma on siinä, että sinä olet päivittänyt työkalusi ajantasalle. Minä en.
Tietotyö vuonna 2026: tehokkuus = kilpailukyky
Olet varmasti jo oivaltanut, että tämä kirjoitus ei ole tarina maanrakennuksesta, mitäpä minä konttorirottana siitä tietäisin. Tämä on tarina siitä murroksesta, jota tietotyö käy läpi vuonna 2026. Myynti on yksi tietotyön tärkeimmistä ulottuvuuksista, sillä jos aivotyöskentelyä ei myytäisi, hyvin harva työskentelisi aivoillaan. Todettakoon myös, että valtava osa aivotyöskentelystä on myyntiä, vaikka sen harjoittaja ei sitä välttämättä tunnustakaan.
Ne ihmiset ja organisaatiot joilla ei ole parhaita työkaluja käytössä, eivät voi pärjätä, saatika voittaa. Tietotyöstä on tullut joiltain osin välineurheilua. Kilpailuetu viedään niiltä, joilla välineitä ei ole. Lapio ei voi voittaa kaivinkonetta.
Pelkillä välineillä ei kuitenkaan saavuteta erinomaisuutta. Välineet ovat hygieniatekijä, eräänlainen lähtökohta sille, että ylipäätään voi pysyä markkinaosallisena keskipitkällä aikajänteellä. Todellinen lisäarvo syntyy ihmisen omasta näkökulmasta, ajattelusta ja tavasta toimia. Erottuvuus syntyy siitä, mikä on sinussa uniikkia, ei suinkaan siitä, että käytät samoja välineitä kuin kaikki muut.
Tekoälyn estäminen on organisaation itsetuhoa
Moni voisi ajatella, että tekoälyn tärkeydestä on turhaa kirjoittaa. Eikö ole jo päivänselvää, että tekoälyä tulee hyödyntää kaikilla liiketoiminnan osa-alueilla kilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi? No ei se ole. Tämän artikkelin lukijakunnassa se saattaa olla on sitä, mutta se on valikoitumisharha.
Olen kouluttanut tuhansia ihmisiä sadoista eri organisaatioista hyödyntämään tekoälyä tietotyössä: myynnissä, sisällöntuotannossa, markkinoinnissa, viestinnässä, johtamisessa... Useampaan otteeseen olen ollut tilanteessa, jossa tekoäly on ollut kokonaan kielletty. Pahimmillaan niin, että osoitteet “chatgpt.com” tai “gemini.google.com” ovat työtietokoneilla estettyjä.
En keksi kovin montaa itsetuhoisempaa käyttäytymismallia organisaatioille Herran vuonna 2026.
Tärkeimmäksi kysymykseksi muodostuu tämä: miten voimme murtaa organisaatioiden ja yksilöiden ennakkoasenteet tekoälyä kohtaan, ja auttaa heitä näkemään valon jotta he itse voivat pysyä mukana markkinosallisina? Jotta he eivät ole lusikoilla kaivajia kaivinkoneiden joukossa.
Tähän kysymykseen voin antaa pitkän, keskipitkän ja lyhyen vastauksen. Lyhyen vastauksen saat seuraamalla minua LinkedInissä. Oona Kankkusen kanssa järjestämme webinaarin 15.1.2026 kello 14.30, jolloin tarjoan sinulle keskipitkän vastauksen. Pitkän vastauksen saat osallistumalla johonkin lukuisista luennoistani ja koulutuksistani, joita on saatavilla Rastor-Instituutin kautta tai Network & Growthilta.
